2 Viive

Long covidin kuvauksissa huomiota herättää taudin uusiutuminen. Kyseessä on kokemusteni perusteella selvästi jokin aine tai aineryhmä, mikä liikkuu kehossa, on varastoituneena ja pääsee liikkeelle ja aiheuttaa kohde-elimissä oireilua. Ratkaisun avain on VIIVE.

En ole sairastanut covidia, 3 (+1) testiä varmistavat tämän, mutta sairastan sen oireita, siksi käytän termiä 'long covid'.

/1/: "Miljoonat ihmiset maailmassa taistelevat pandemian perintöön liittyvän pitkittyneen koronataudin eli long covidin kanssa. Siihen sairastuneiden määrä oli Suomessa vuoden 2022 lopussa yli 21 000."

Miten määrä on selvitetty, itse en ole saanut diagnoosia mitenkään... (Kun ei ole diagnoosia, ei ole vastuita tai velvollisuuksia - ja viranomaiset sekä yritykset kiittävät)

Sairastuttuani olen pitänyt karkeata päiväkirjaa kalenterissani. Se on tarkoitettu optimoimaan tekemistä. Olen havainnut selvän riippuvuuden tekemisen ja oireilun välillä. VIIVE näiden välillä vaihtelee ja voi olla kellontarkka. Puhutaan inkubaatio- eli kypsymisajasta. Tämä malli selittää, miksi long covidin oireilu vaihtelee ja voi 'alkaa uudestaan'.

Inkubaatio, latenssi

https://en.wikipedia.org/wiki/Incubation_period  

https://www.terveyskirjasto.fi/ltt01882 

"Latenssiaika: piilovaihe, oireeton vaihe, itämisaika; aika jonka tauti on piilevänä, aika tartunnasta, myrkyn nielemisestä tai säteilyn kohteeksi joutumisesta oireiden puhkeamiseen"

Latenssiaikana infektoitunut henkilö voi tartuttaa muita ihmisiä. Inkubaatioaikaa tarvitaan levittämään taudin aiheuttajaa laajemmalle kehoon, mikä johtaa sairastumiseen.

Esim. kiinteän olomuodon fysiikassa inkubaatio on kypsymisvaihe, atomit järjestyvät uudelleen. Ihmisen kehosta on 4/5 vettä ja siellä tapahtuu erilaisia virtauksia nopeammin.

KOKEMUKSIA

Olen 79 vuotias ja hoitanut runsaan hehtaarin tilaa 47 vuotta, puutarhaa, metsää. Elämäni lähde; haluan joka aamu pihatöihin. Talvella tekemistä joutuu etsimään ja jouduin tyytymään kuusien kuivien alaoksien karsintaan. Keväthangella se onnistui. Olo oli mitä parhain. Seuraavana aamuna päätin karsia tiiviisti kasvaneita puita. Sahasin käsisahalla 5 nilkan paksuista runkoa ja vedin ne hangen päällä yhteen. Olo oli mainio. 

(1) Kun seuraavana aamuna keräsin ohuita oksia haravalla kokoon muutaman minuutin, puut alkoivat mutkitella ja kivet muuttivat muotoaan, putosin polvilleni. Yritin nousta, mutta kaaduin selälleni. Siinä katsellessani hankea, tajusin, että voin pyörtyä hangelle ja kuolla pakkaseen, 15 metriä talostani. Levättyäni nousin varoen puuta vasten seisomaan ja lähdin kohti ovea. Verenpaineet olivat 198/120 mmHg, pulssi 79 ja vointi aivan hirveä. VIIVE oli 24 tuntia.

Parin vuoden aikana olen joutunut soittamaan hätäkeskukseen 11 kertaa ja sieltä on lähetetty ambulanssi. Kovan nenäverenvuodon vuoksi olin lähellä kutsua samoin 11 kertaa auton, mutta sain vuodon tukittua tunkemalla talouspaperia sieraimeen niin pitkälle kuin pystyin.

Paineeni ja pulssini ovat normaalisti alhaiset, esim. 125/77, pulssi usein alle 50.

(2) Hakkasin katolta pudonnutta ja kovettunutta lumivallia teräslapiolla, arviolta 5 minuuttia, levittääkseni sitä, vointi mainio. Vuorokauden päästä, 23 (+/-1) h, vointi huononi arvaamatta. 178/86-83 (rytmihäiriö), odotellessani ambulanssin tuloa arvot huononivat, 200/88-106.

(3) Pitkään sairasteltuani siivouskin on ongelma. Keittiöni ei kestä päivänvaloa. Likaantunutta keraamista liettä yritin esipuhdistaa kostutetuilla talouspaperin paloilla. Muutama minuutti ja varenpainemittarin ääni oli puhutteleva: TRRRRRRRR...

Käsillä tekeminen, erityisesti sahaaminen, hankaaminen jne., ovat vaarallisimmat. VARASTO?

VIIVE VOI OLLA MITÄ HYVÄNSÄ, 0 - 24 h, ja pitempiähän emme voi tuntea, koska päivittäinen toiminta ja sen kasautuminen peittää jälkensä. Usein huono vointi alkaa heti herättyä tai 1-2 h sen jälkeen. Lääkkeeksi olen keksinyt kevyen puutarhatyön. Kaikki toiminta lisää haitallisten aineiden erittymistä ja siitä syntyy tilapäistä helpotusta, kunhan ei uutta ryöppyä pääse syntymään. Työtä voi ajoittaa pitkin päivää!

(4) Epäsuorasta riskistä esimerkki huimauksen vaaroista. Siivosin kivikkopuutarhaani sormin, polvillani harjanteella. Noustessani horjahdin taakse päin. Yritin jaloillani saada tasapainoa, mutta saappaat takertuivat mustikan varpuihin, mitkä toimivat kuin saranat. Kaaduin suoraan selälleni ojaan ja pääni jäi vaaksan verran auton kokoisesta kivestä. Ilman 'saranaa' olisin iskenyt pääni kiveen täydellä painollani. 

(5) Toinen läheltä piti-tilanne. Jalat menivät alta haravoidessani.

(...) Syksyn aikana neljästi kohtaus on yllättänyt tv-tuolissa: tuntee pyörtyvänsä ja sitten hoiputaan tyyny kainalossa kohti vuodetta...