4 Kohtaaminen

Perinteisiä toimintaohjeita:

"Ihmistä ei saa vahingoittaa"

"Jos lääkäri ei voi auttaa potilasta, hänen on osoitettava taho, joka voi"

Rokotteet on kehitetty suurten vahinkojen estämiseksi, mutta samalla saatetaan suuri määrä ihmisiä vaaraan. Riskit salataan ja korvaukset ovat nimellisiä. Aivan tulevat mieleen itäiset kansandemokratiat... Luottamus on mennyt ajat sitten ja hoitojen tehostakaan ei ole luotettavaa näyttöä. 

Lehdistössä on kerrottu, että potilaat ovat kohdanneet huonoa kohtelua.

TIEDÄMME, että covid-rokotteet aiheuttavat samoja oireita kuin itse tauti, mitä vastaan se on kehitetty. Perustan tietoni ulkomaisiin lähteisiin. Selkeitä listoja oireista löytyy helposti (10, 12 jne.). Testini (3+1) ovat olleet negatiiviset, mutta oireeni ovat kattavat ja selkeät.

Koska oireeni ovat olleet äkilliset ja järkyttävät, henkeä uhkaavat, olen joutunut turvautumaan hätäkeskuksen apuun. Ilmoitus rytmihäiriöstä sai alkuun ystävällisen reaktion, ensiapuryhmä hälytetään paikalle; jos oireet pahenevat, pyydettiin soittamaan samaan numeroon. Ensihoitajat eivät voi tehdä diagnoosia, mutta joutuvat arvioimaan avun tarvetta. Sydänfilmin tulostus oli päätoimenpide. Kuulin harjoittelijalle selvitettävän, että heidän tehtävänään on kuljetuksen hoitaminen.

Paljon kyseltiin ja kirjoitettiin. Joku hoitajista kävi jo kolmannen kerran. Kuvasin joskus järkytystäni ambulanssin saapumisesta - "häpeän silmät päästäni", kun sairasauto ajaa maaseudulla pihaan ja naapurit ihmettelevät. Oireisiini kuului huonontunut kuulo ja sen ilmoittaminen ei juuri käyttäytymistä muuttanut. Kerran, kun nyhjötin sohvani nurkassa ja yritin seurata kyselyjä, mieshoitaja alkoi tivaamaan: "miksi kutsuitte ambulanssin?" ja uudelleen. Hoitohenkilökunta ei ymmärrä organisaatiotakaan. Potilas soittaa keskukseen, kertoo asiansa ja päivystäjä tekee päätökset.

Päivystyskin alkoi kehittää kitkaa, olihan potilas jo monta kertaa saanut 'avun'. Vai saiko? Huomautettiin, että 'rytmihäiriö' ei ole pätevä syy... mutta sitten soperrettu 'epätasainen lyönti' kelpasikin. Muistan, miten lääkäri oli vuosia sitten kertonut, että "rytmihäiriö ja huimaus ovat huono yhdistelmä". Minulla on aikaisemmilta sairastumisilta 'microlife'-verenpainemittari. Se hälyttää rytmihäiriöstä. Itse kotikäynneillä paineisiin liittyi hyvin sekava pulssi. Miten mitataan huonovointisuutta?

Kysymyksiin vastattiin kysymyksillä. "Välillä on niin huono olo ja psyyke romahtaa niin, että tuntuu kuin tulisi hulluksi." "Miten niin?" Yleensä keskityttiin näyttämään sydänfilmistä yksityiskohtia. Viimeisellä kerralla ensin paikalle hälytettiin toinen auto ja hoitaja teki mittauksensa. Ilmeisesti vointini näytti sen verran huonlta, että noutava auto toi mukanaan kannettavan tuolinkin. Yllätys oli se, että autossa hoitaja alkoi tentata: "Käykö teillä vieraita?"(!) Aivan kuin vihjattaisiin, että potilas kutsuu ambulanssin kotiinsa saadakseen seuraa... Tässä mennään jo rikoksen puolelle, potilaan selän takana 'tietoa' välitetään ja se se on henkilökohtaista ja suojattua.

Vaihtoehdot olivat: jään kotiin katselemaan, ajetaan ensiapuun tai kirjataan tarkkaamoon. Tarkkaamon lääkärille yrtitin selittää oireitani - hän totesi, että hänellä on muitakin potilaita! Yleensä vastassa oli virkamiesmäinen sydänfilmitestaus ja potilaalle näytettiin sieltä yksityiskohtia. Joku jopa kertoi minulla olevan sydänvika. Verikokeita tehtiin, ja toistettiin jopa seuraavana päivänä. 

Siis '20-luvun tautia tutkitaan 50-luvun menetelmin'/ "Lääkärit ovat hieman hakusessa" Ensi käynnin seurauksena sain lähetteen terveysasemalle, missä kokemuksista viisastuttuani kerroin, että 'sairastan kiellettyä tautia...' Lääkäri kuunteli ja teki joitain yleistestejä. Luettuani omapalvelusta suutuin, tämän taudin karkea kuva on jatkuva oireilu, minkä katkaisevat äkilliset kohtaukset. Nämä molemmat olivat poissa epikriisistä. Mittaustulokset oli kirjattu lievemmästä päästä. Toisella käynnillä sanoin lääkärin selontekoa taudistani paskaksi. Vääristely on vaarallista, näitä sepustuksia myöhemmin luetaan ja potilaan kertomukset sivuutetaan - syntyy ongelmaihminen, minkä päässä täytyy viirata. En pysty vierailemaan omakannassani. Tarjouduin itse kirjoittamaan tautikertomukseni, mitä lääkäri voisi itse muokata - turhaan.

Passiivinen auditointi tarkoittaa seurantaa, mutta aktiivinen on osallistuvaa. Jälkimmäistäkin yritin, pidin lääkärille luennon ja sitä varten olin valmistellut materiaalia kuvineen. Vaikutuksesta ei tietoa... Kaikissa yhteyksissäni olen nähnyt logiikan puutteen ja sen vuoksi ei yhteistä kieltä ole löytynyt. Vaikutelmaksi jäi, että tutkimusten tarkoituksena ei ole selvittää, vaan peitellä. Harmonisoitu toiminta ei voi olla sattumaa, vaan täyttää salaliiton tunnusmerkit.

Komiikkaakin on nähty. Ensiavussa hoitaja kysyi, kauanko oireet ovat jatkuneet. Vastauksesta '3 vuotta' hän päätti ohjauksesta terveysasemalle. Siinäkin on logiikan ongelma: oli akuutti tilanne JA pitkään jatkuneet oireet. Siis akuutit oireet jätettiin huomiotta. Samana päivänä sain ajan 'kiiretiimin' vastaanotolle. Tullessani paikalle joku ystävällinen vartija katsoi lappuani ja kertoi tässä tapauksessa lääkärin ottavan minut vastaan vastapäisessä huoneessa. Mutta lääkärini olikin päättänyt VÄISTÄÄ ja ohjata minut hoitajan vastaanotolle. Tämä ei paljoa jutellut, mutta kirjoitti koko ajan. Nämä väistävät ja lueskelevat ja kirjoittelevat - ja ihmekö se on, ettei mikään aika riitä! Hoitajalle valitin irrelevanteista (epäkuranteista) testeistä ja kerroin, että minulla on jotain, mitä heillä ei ole: löin rintaani ja sanoin: minulla on tämä keho, mitä joudun seuraamaan koko ajan. Maskikaan ei pystynyt peittämään kasvojen vääntelyä.

'Hyvää päivää' - 'kirvesvartta' toimii ja potilas ohitetaan. Valitin AURAsta/ migreenistä: hoitajat päivittelevät ja kardiologi kertoo, mitä muut näkevät. Ehdotukseen longcovidin oireista kardiologi toteaa, ettei siihen ole lääkettä.

Kysymys on DIAGNOOSIN SAAMISESTA. Potilaan ajatus sairaudestaan on kaiken ydin. Kun potilas kertoo, että hänellä on 10-15 long covidin oiretta, lääkärin tulee kysyä, mitä ne ovat? Miksi tauti kielletään? Kyse on kapasiteetista, ajasta ja tilasta, korvauksista, vastuista ja viime kädessä virkarikoksista. HUS:in klinikalle oli tunkua ja 600 potilasta jäi vaille hoitoa. Huomattakoon, että lakisääteiset toimet eivät liity mitenkään budjetteihin.