8 Omat kokemukseni

Kun koronavirusinfektion oireet ovat kestäneet 3 kk, puhutaan pitkästä koronasta eli 'long covidista'.

TUTKIMUSTEN MUKAAN ROKOTE AIHEUTTAA SAMANLAISIA OIREITA KUIN ITSE VIRUS. On ärsyttävää, 

- että tästä ei puhuta (?); heikennetyt virukset tai niiden osat aiheuttavat saman immuunivasteen (vaikutuksen, tehon) kehossa kuin itse viruskin;

- että rokotteiden lisäaineista ei puhuta mitään; 

- etteivät alan ammattilaiset osaa/ halua tehdä mitään/ tutkia potilasta;

- että asiakas/ potilas syyllistetään, ja

- "hoidoksi" suositellaan fysioterapiaa (itse olisin mieluummin ottanut varpaan kynsien leikkuun jäykistyneen kropan vuoksi...).

Ja tärkein asia, VIIVEET KEHON REAGOINNISSA OVAT JÄÄNEET TÄYSIN HUOMIOTTA.

1. VUOSI (kevät 2021-)

Runsaassa disinformaatiossa väitettiin, ettei rokotukseen liity mustelmia. Eräässä lähteessä kerrottiin, että kärkeä pitää Astra ja kakkosena on Pfizer. Siksi kieltäydyin Astran rokotteesta ja uudella ajalla otin Pfizerin aineen. Otin kaksi annosta. 1.: Oireet alkoivat heti: käsivarsi kipeytyi ja pienikin liike koski koko kehossa ensimmäisenä yönä. Päivällä tarvittiin kahdet unet. Normaaleja pihatöitä. 3.:na päivänä isovarpaan juuressa mustelma. Jalat punoittivat, väsymystä, silmät, vilua. Kiinteistössäni tehtiin vesi-ilmalämpöpumpun asennus, mikä epäonnistui - stressin sietokyky laski. Öljysäiliö poistettiin ja pintamulta oli huonoa, olin ehtinyt levittää sitä vanhan nurmen pinnalle ja haravoin siitä kiviä 5x. Kuulo oli heikentynyt (en kuullut ovikellon soittoa) ja ikään kuin kuullun ymmärtäminenkin oli vaikeutunut.

2. annos kesällä. Käsikipu toistuu, nyt jalat turpoavat.

 

Sattumalta silmiin osui kirjoitus long covidista, yleisimmäksi oireeksi väitettiin 'covid-varpaita', lievää värimuutosta. Syyksi selitettiin ääreisverenkierron häiriötä. Minullahan oli sellaiset, nauratti - myöhemmin nauru loppui... Ajan oloon kaikki (12 tai 15) oiretta ilmenivät minulla. Stressi jatkui, syntyi "auraa" näkökenttään ja migreeniä. Jalanpohjat ja varpaat tulivat puna-mustiksi. Kävelyllä alkoi olla hengitysvaikeuksia, rintaa puristi ja turvotus eteni pohkeisiin. Väsymys lisääntyi, olo sekavoitui, pitkästä aikaa syntyi rytmihäiriötä (paineet 129/83Hgmm-51 RH). Ihosta tuli muhkurainen, kuin helmiäispinta. Se alkoi ranteista ja levisi sitten koko kehoon. Netistä löysin syyksi ihon luonnollisen hilseilyn heikentymisen ja jonkinlaisia tappisoluja tunkee pintaan. Lääkkeeksi suositeltiin ureavoiteita. Solut(?) aiheuttavat kohotessaan märkiviä pesäkkeitä. Hieron kehoa iltaisin karkealla pyyhkeellä. Huomaan rasvaluomien katoavan, niitä oli ihollani runsaasti. Olisiko vielä reumaa? Haudon niskaani ja ranteitani kaulaliinan ja sukanvarsien palasilla. Covid tunnetusti aiheuttaa autoimmuunitauteja, missä keho hyökkää itseään vastaan.

 

2. VUOSI (k. 2022-)

 

Oireet pahenivat hiljalleen ja talon töitä oli rajoitettava. Jopa normaalit siivoukset vähenivät minimiinsä. Sekavuutta, huonovointisuutta, jopa huimausta/ pyörrytystä. Rytmihäiriö/ 1. sairasauto. Ahkera, teknisen blogin tuottaminen vaikeutuu, aivosumua, keskittyminen vaikeutuu, muisti ei toimi - ei 'jaksa' ajatella. Pää, kasvot. 2. sairasauto aiheutui veren sokerin laskusta; paleli aivan hirveästi ja käperryin vuoteeseen. Olen soittanut hätäkeskukseen infarktin tai muun vakavan taudin varalta ja 11.:sta kerran jälkeen epäillään, että etsin seuraa(!!!). Nytkin jäin kotiin ja sohvalla jalat horkassa pomppivat ainakin 5 cm. Jugurtti helpotti vihdoin ja muutin ruokavaliota rasvaisempaan. Veren sokerin mittarin käyttö jäi, koska verenkiertohäiriön seurauksena sormen päät olivat rypistyneet, punaiset ja pisaraa oli vaikea saada. Psyyke alkoi horjumaan. Unihäiriöt seurasivat rasitusta. Jo tavallinen työ vei unen tunteen ja lievempanä herätti tunnin tai parin päästä. Joskus en saanut unta enää lainkaan. Kuivaa yskää. Ruoansulatus häiriintyy, kova vatsa ja ripulia.

 

Huimaukset pahenevat. Puoli sormea mustui.

 

Järkyttävin tapahtuma (on kerrottu aiemmin) syntyi puiden käsin sahauksesta - VIIVEELLÄ. Nuorten kuusien katkaisua ja raahaamista, 31 min. Olo mitä parhain. Seuraavana aamuna pienten oksien kokoamista keväthangella muutama minuutti ja pyörtymiskohtaus ilman varoitusta. Maisema vääristyi ja kaaduin. Levättyäni pääsin kotiovelle, 20 m, (198/120Hgmm-79), 3. ambulanssi > tarkkaamoon. 

3. VUOSI (k. 2023-)

 

Oireet, mm. jalkaoireet jatkuivat, mutta turvotus laski hieman, toisaalta varpaat alkoivat tuntua tunteettomilta ja kantapäät tulivat valtavan kipeiksi. Lehtitietojen mukaan covid-polin potilaita liikutetaan pyörätuolissa, koska jalat eivät kestä painoa.

Puutumista, kramppeja, keskittymisongelmia. Toistuviin rytmihäiriöihin olen otanut beetasalpaajaa. Pari lääkäriä kehotti lisäämään annosta, pari muuta välttämään lääkettä, koska pulssini on alhainen! Aloitettiin verenpainelääkitys. Ensimmäinen aiheutti nielemisvaikeuksia, toinen huonovointisuutta. Kolmas toimi, kunnes lopetin käytön paineiden normalisoiduttua. Varovainen uudelleen aloitus synnytti pahaa oloa - potilas on yksin...

 

Alttius häiriöille oli pahimmillaan käsillä tekemisessä, esim. siivotessa. Keittiöni on karmeassa kunnossa ja ryhdyin puhdistamaan keraamista liettäni pienillä kostutetuilla talouspaperin palasilla. Siinä hangatessani tuli huono olo ja painemittari äänehti TRRRRRRRR... Ei hyvä heilu. Väsymys oli hirvittävää ja kaikki tekeminen oli mennä yli, sekä fyysinen että henkinen. Ellei rajoja ymmärtänyt, kaikki romahti ja tuntui kuin olisi tulut hulluksi. (miten niin, kysyi ensihoitaja...). Limakalvojen häiriöt aiheuttivat nuhaa, aivastelua, ja taas kuivuutta. Kun illalla yritti puhdistaa sieraimia niistämällä, jokin nokare irtosi ja seurauksena oli kova verenvuo, minkä juuri ja juuri sain tukittua talouspeperilla. Jälleen yksi paniikin aihe, verta valuu nieluun, kun on käymässä nukkumaan. 11:sta ambulanssista vinoillaan, mutta toiset 11 olivat lähellä. Sierainongelmaan löysin avun kostuttavasta nenäsuihkeesta.

 

Seuraava voi järkyttää herkimpiä. Kesällä lankoni kävi Norjasta vierailulla. Hän oli vanhentunut ja ollut aiemmin leikkauksessa/ tehohoidossa, eikä ollut parhaimmillaan. Hän selasi kännykkäänsä ja kun kerroin huomisen ohjelmasta, hän vastasi "hö". Kerroin uudelleen ja vastaus oli "what". Kerroin vielä ja hän vastasi kuin tanskaa vääntäen ja en ymmärtänyt yhtään mitään. Viikko vielä ja olisin seonnut. Sitten hän unohti seuraavan viikon syntymäpäiväni. Silloin lopetin. Pahinta tässä taudissa on psyyken kierre, mikä vahvistuu. Talvella oli tyhjä olo ja ei ollut järkevää TV:ssä, eikä tallennuksia. Aloin kertaamaan edellä esitettyä ja kierre vain paheni. Istuin TV-tuolissa ulos katsoen, kun näkökenttä muuttui kuin tietokonepelissä. Tummalla taustalla oli punainen vuori, minkä päällä oli punainen pallo. Ymmärsin(!), että se oli ajatukseni, tiesin(!), että ellen keksi muuta, pallo lähtee vierimään ja kuolen!

Joku(!) antoi minulle mantran(!) - laulun sanat ja sävelen: "on lautalla pienoinen kahvila, aalloilla keinuva"(!). (Minä vihaan kotimaisia iskelmiä!) Tämä auttoi ja näkymä poistui hitaasti, mutta paniikki kesti vielä pitempään... Kävinkö aivojen ohjelmiston pohjalla, biaksessa? Lääkäri ei vastaavaa ollut kuullut. Valmistuin diplomi-insinööriksi 1971, olen toiminut tutkijana, tekniikan, eritisesti laadunohjauksen opettajana 36 vuotta - minua rationaalisempaa ihmistä saa hakea.

 

Huimaukset pahenevat. Pihalla oli auto, missä oli tuulilasin yläosassa jokin ledi. Kun katselin sitä pimeässä huoneessa, näytti siltä kuin ledejä olisi ollut tusinoittain, metrin säteellä. Sitten tajusin, että ilman tukea ja kontrollipistettä huojuin itse. Kävelylenkit jouduin käytännössä lopettamaan. Vanha perinne, aaton aattona haudoilla käynti unohtui... Puoli sormea mustui.

 

Keväällä hakkasin katolta pudonnutta lumivallia hajalle n. 5 minuuttia. 24 tuntia myöhemmin vointi äkkiä huononi (176/86-83) suihkun jälkeen paheni (200/88-106) ja päivystäjä ehdotti taksia. 

 

4. VUOSI (k. 2024-)

 

Ahkeran blogikirjoittelun vaimensivat muisti- ja aivosumuongelmat. Alitajunta oli paras mittari/ säätelijä. Kun olo helpotti, jokin aihe nousi mieleen ja nousin vuoteesta kirjoittamaan. Pahimmillaan sumu yllätti lennosta. Olin kirjoittamassa Samsungin uudesta älysormuksesta illalla, kun en äkkiä keksinyt, miten sana 'sormustin' katkaistaan. Aamulla se kyllä onnistui - sormus! TV:ssä näytettiin Frank Sinatran nuoruuskuvaa. Tiesin, että minun pitäisi(!) tunnistaa hänet ja silloin iski muutaman sekunnin mittainen paniikki. Sitten valkeni.

 

En ole kyennyt käymään poikani perheen luona (2h) pandemian alettua, ensin matkustuskiellon vuoksi, nyttemmin väsymyksen ja näköhäiriöiden vuoksi. Ajoittain olo on niin herkistynyt, että en kestä mitään. Kesällä poikani oli tyttärensä kanssa tulossa kavereitaan tapaamaan ja kysyi, voivatko tulla kahville. Jouduin kieltäytymään ja ehdotin paluumatkalla käyntiä. Tämä toteutuikin sitten ilman ongelmia.

 

Ilkeältä tuntui, kun 4 kertaa TV-tuolissa syntyi tunne, että pyörryn. Siitä pikainen tyynyn nouto ja hoipertelu sänkyyn.

 

Ymmärrys siitä, että myrkkyjen poistossa liikunta on välttämätön sai yrittämään pihatöitä. Talvella lumen luontia - mutta kun jo 15 minuutista sairastui. Sulana aikana toivetyö on oksien karsiminen. Sekin meni yli. Seuraavana jouluna muistin haudalla käynnin. Ohjelmaa oli: kaupassa käynti, kellon noutaminen kardiologian polilta ja haudalla käynti. Siinä oli jo niin paljon, että rintaa puristi ja päätin jättää haudalla käynnin myöhempään. Olin tulossa moottoritieltä kantatielleni, kun ilmeisesti koin valoherkkyyskohtauksen, enkä hetkeen tiennyt, missä olin - ja käännyin takaisin moottoritielle... Sama käännös jo 45 vuotta, jotkut eivät koskaan opi.

 

Neljäs vuosi oireilua on pian tulossa täyteen. Olen eläkkeellä, joten ei se yhteiskuntaa haittaa. Ylikuormitus tuntui aina pahoinvointina ja kaikki pysähtyi. Tuntui, kuin olisi persoonakin vaihtunut. Lepoa aloitellessa ei ollut mitään varmuutta, kauanko tämä kestää - yleensä 1-2 vuorokautta, sitten aloiteltiin jälleen... 100x? Harvoja jatkuvia oireita oli kova aivastelu, joka päivä, usein kaksi peräkkäin.

On järkyttävää, että normaalilla elämisellä joutuu koluamaan elämänsä rajoja.